Se on täytetty!

Pitkäperjantai


Joh. 19:16–30


Miika Nieminen

I. Hän meni ulos

Maailman kuuluisin murhenäytelmä huipentuu tänään.

Kristuksen kärsimystie koostui kolmesta pääasemasta. Ensin oli Getsemane rukoustaisteluineen. Sitten oli Gabbatan kivipihan ja Pilatuksen oikeusmurhan vuoro. Tänään, pitkäperjantaina, katseemme kääntyy Golgatalle. Jeesus kärsii ja kuolee. Jumalan pyhä viha iskee Kristukseen, josta Isä teki meidän syntimme.

Johannes viittaa evankeliumikohdan alussa juutalaisille tuttuun, mutta tämän päivän Raamatun lukijaille, ei niin tuttuun asiaan. Hän kuvaa tapahtumia: “Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos.” (Joh. 19:17)

Johannes antaa ymmärtää, että Jeesus meni ristin poikkipuu selässään jostakin ulos. Johannes viittaa tässä raamatullisen uskon syviin juuriin. Ulos meneminen ja ulos joutuminen olivat kauheinta, mitä vanhan liiton juutalainen tiesi. Sillä tarkoitettiin erottamista Jumalan kansasta. Vanhan testamentin lait säätivät tarkasti, ketkä piti ajaa ulos leiristä. Tällaisia ulos ajettavia olivat saastaisiksi tulleet, epäpyhät ja tietenkin pakanat. Heillä ei ollut sijaa Jumalan kansan keskuudessa. He olivat epäkelpoja Jumalan läheisyyteen.

Johannes kuvaa Vapahtajamme aseman hyvin tarkasti. Hän tahtoo huomauttaa, että nyt Jeesuksen päälle on rojahtanut Jumalan viha. Nyt Jeesus on saanut tuomionsa ja hän kokee saman kohtalon kuin jokainen epäpyhäksi ja saastaiseksi todettu. Hänet viedään ulos. Hänet viedään sinne, mihin kuuluu kaikki kauhistava ja saastainen. Nyt olen kuvannut Vanhan testamentin maailmaa, ja on kysymyksen aika. Missä olisi ystävä, sinun paikkasi tässä asetelmassa? Kuuluisitko leirin sisäpuolelle, sinne missä ovat Jumalan kansaan kelvolliset, vai olisitko ulkopuolen porukkaa, syntinen, epäkelpo ja saastainen Jumalan silmissä?

Ulkopuolen porukkaa. Ulkopuolen porukkaa sinä olet Jumalan silmissä. Ulkopuolen porukkaan minäkin kuuluisin.

Mutta nyt Johannes kertoo Jumalan tuomion ansaitseville ulkopuolisille ilosanoman. Maailman synniksi tuomittu Jeesuskin lähti ulos. Meidän toivomme – meidän riemullinen toivomme! – on siinä, että Kristus on sittenkin samalla puolella muuria kuin ovat syntiset, epäkelvot ja saastaiset.

Ulkopuolella Kristus tuomitaan.

Jatkan vielä kaupungin muurin ulkopuolella. Nimittäin Johanneksen silmien edessä on tässä enemmänkin. Juutalaisten lait määräsivät, että ensin ilmestysmajaan ja myöhemmin Jerusalemin temppeliin, tuotavia uhrieläimiä oli käsiteltävä laissa tarkoin säädetyillä tavoilla. Osa uhrieläimistä päätyi toimituksen jälkeen pappien lautasille. Mutta syntien sovitusuhrista Vanhan testamentin laki sääti toisin. Siihen ei papin haarukalla ja veitsellä ollut koskemionen. Se oli poltettava leirin ulkopuolella. Mikä uhrattiin syntien sovitukseksi – oli uhrattava kokonaan Jumalalle.

Ymmärrätkö nyt, miksi Kristus talutettiin kaupungin ulkopuolelle? Johannes tahtoo meidän huomaavan, että tämä uhri kuuluu kokonaan Jumalalle. Hän on sovitusuhri Jumalalle, koska me olemme rikkoneet Jumalan tahdon. Kristuksen päällä ovat meidän katalat ajatuksemme, kierot motiivimme, laiminlyöntimme, terävät kielen sivallukset, väkivaltaisuudet, meidän pahansuopuutemme, leppymättömyyteemme, anteeksiantamattomuutemme ja katkeruutemme. Meidän epäuskomme ja kiittämättömyytemme. Ja niin edelleen.

Kristus oli meidän sovitusuhrimme Jumalalle. Jumala siis tuomitsi Kristuksessa sinunkin syntisi. Miksi? Siksi, ettei Jumala tahdo tuomita näitä syntejä sinussa! Edelleen Jumala hylkäsi Kristuksen sinun syntiesi tähden. Miksi? Siksi, ettei Jumala tahdo hylätä sinua sinun syntiesi tähden.

Ystävä. Kristus uhrattiin meidän puolestamme kaupungin ulkopuolella. Hän – viaton – tuli sinne syyllisten luokse. Ja hän – viaton – suostui siellä syyllisten sovitusuhriksi Jumalalle.

Ei siis mitään hätää! Kaikki on sovitettu. Kaikki on kunnossa. Sinä saat uskoa Jeesukseen ja hänen kauttaan rakastavaan ja armolliseen Jumalaan.

II. Se on täytetty!

Vielä toinenkin ajatus.

Evankeliumikohtamme päättyy Jeesukseen kuuluisiin sanoihin. “Se on täytetty.” Tahdon pysähtyä kanssasi näihin sanoihin. Mitä kaikkea ne tarkoittavat? Kaikkea en osaa kertoa, mutta kaksi näkökulmaa tahdon jakaa.

Ensinnäkin nämä sanat julistavat Jumalan kaikkia ihmisiä koskevan lain täyttämistä.

Jumalan laki – kymmeneksi käskyksi kiteytettynä – koskee kaikkia ihmisiä. Ja meistä jokainen tietää, että tämä laki piirtää esiin ihmiselämän turvarajat. Hänkin, joka ottaa itselleen vapauksia kymmenen käskyn noudattamisessa, vaatii muilta niiden noudattamista. Esimerkiksi: Vaikka sinä puhuisit huonona hetkenä tai huolimattomuuttasi toisesta ihmisestä pahaa, toivot kuitenkin pohjimmiltasi, ettei hän toimi samoin sinun kohdallasi.

Jumalan laki on myös elämän oma laki. Sitä voi kyllä rikkoa – mutta ei niin, ettei rikkoisi samalla itseään ja lähimmäisiään, eikä varsinkaan niin, ettei rikkoisi Jumalaa vastaan.

Elämän omana lakina Jumalan laki osoittautuu oikeaksi ja oikeudenmukaisesti. Mutta nopeasti käy selväksi sekin, ettei meistä kukaan pysty tätä lakia noudattamaan. Me rikomme ja menemme itse rikki. Ehjää ihmistä ja ehjää elämää ei ole syntiinlankeemuksen jälkeen nähty.

Mutta nyt, pitkäperjantaina! Jumalan poika julistaa, että ihmiskunnan surkeaan tarinaan on tullut muutos. Nyt on yksi, joka on täyttänyt Jumalan lain sen viimeistä piirtoa myöten. “Se on täytetty!” Jeesuksella on tarjota taivaalliselle Isälle täydellinen elämä. Kuitenkin osa Jeesuksen täydellisyyttä on se, ettei hän tahto itse hyötyä tästä saavutuksestaan, vaan hän tahtoo, että se luetaan niiden hyväksi, jotka eivät ole yltäneet samaan.

Se on täytetty! Täydellisen elämän elänyt Kristus täytti Jumalan lain ja tahtoi lahjoittaa oman lain täyttämisensä syntisen ihmiskunnan hyväksi.

Vapahtajamme voitonhuudossa loistaa toinenkin riemun aihe. Se liittyy Jumalan ikiaikaiseen suunnitelmaan. Paavali opettaa efesolaiskirjeessään, että Jumala oli valinnut ihmiset olemaan Kristuksessa pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. Tämäkin on jo paljon. Mutta kun palautat mieleesi, että Jumala teki tämän suunnitelman jo ennen kuin hän loi mitään – vastsa sitten suunnitelman ihmeellisyys tunkeutuu tajuntaasi koko voimallaan.

Jumala ei siis ensimmäiseksi suunnitellut kaunista luomakuntaa ja sitten – ikään kuin varasuunnitelmana – toiseksi suunnitellut, että hän pelastaisi maailman Kristuksessa, jos jokin menee pieleen. Jumalan ensimmäinen suunnitelma oli Kristus. Ensin tehtiin suunnitelma siitä, kuinka ihmiset olisivat pyhiä ja nuhteettomia Jumalan edessä, ja vasta sitten alettiin suunnitella luomakuntaa ja sen kruununa ihmistä. Jumala ajatteli ristinpuuta ennen kuin hän ajatteli mitään muuta puuta.

Ystävä! Millaisen sävyn Jeesuksen voitonhuuto saa Jumalan ikiaikaista suunnitelmaa vasten?

Minusta voitonhuudon sävy on riemastuttava! Se on täytetty! Mikä on täytetty? Tietenkin Jumalan taivas. Nyt ovat taivaan kansalaiset on valittu Kristuksessa olemaan pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä! Pitkäperjantain voitonhuudon kaikuessa taivaassa riemuittiin! Tässä täyttymyksen hetkessä taivas tuli Kristuksessa täyteen. Kaikki perille pääsevät olivat Jeesuksen täytetyn työn tähden pyhiä ja puhtaita. He olisivat kelvollisia kultakaupungin sisäpuolelle, Jumalan läsnäoloon ja läheisyyteen.

Se on täytetty!

Sinun velkasi on maksettu. Sinun paikkasi taivaassa on varattu.

Usko syntisi rohkeasti anteeksi Jeesuksen nimessä. Rohkeasti saat uskoa itse myös taivaskelpoiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Sillä sitä sinä olet häneen kastettuna ja häneen uskovana. Vaikka elämässäsi kaikki olisi keskeneräistä, puolinaista, raadollista ja vajaata; Kristuksessa mikään ei ole. Ei enää. Ja kerran taivaassa sinäkin saat nähdä uudeksi luodun elämäsi. Siinä kaikki on valmista, kokonaista, pyhää ja täydellistä – niin kuin vain Jumala voi tehdä.

Aamen.


Julkaistu 10.4.2020