Kristus, rauhamme

5. paastonajan sunnuntai (Judica)


Ef. 2:12–16


Miika Nieminen
Sakkeuksen luterilainen seurakunta

Juutalaisen maailman keskipiste

Kun joku on oikein itsekeskeinen tai ajatustapaansa sidottu, saatamme – vähintäänkin mielessämme – kysyä, luuleeko hän olevansa joku maailman napa.

Maailman navalla tarkoitamme pistettä, josta maailmaa tulee katsoa. Sen verran suuren arvon arkikielen käyttäjäkin antaa tälle pisteelle, että suhtautuu epäluuloisesti ihmiseen, joka käyttäytyy niin kuin hän olisi tai omistaisi tuon navan.

Tämän päivän saarnatekstin ymmärtäminen vaatii juutalaisen maailmankuvan ymmärtämistä. Juutalaisille kysymys maailman navasta ei ollut epäselvä. Kaikki juutalaiset tiesivät, missä oli heidän maailmansa napa. Se oli Jerusalemissa. Se oli Jerusalemin temppeli.

Temppeli oli Israelin Jumalan asuinpaikka. Se ja sen sijainti määritti jokaisenjuutalaisen elämää. Missä tahansa juutalinen olikin, hän saattoi aina rukoushetken alkaessa kääntyä temppeliä kohti – ja hän tiesi, että Israelin Jumala kuulisi häntä. Jumala oli luvannut sen.

Hyvä Paimen ja ehdottomat rajat

Mutta miksi aloitin temppelistä, vaikka Paavali puhuu Kristuksen uhrista?

Tähän on ihan järkevä syy. Saarnatekstimme taustalla kaikuu mielikuva temppelistä. Paavalin puhe lähellä ja kaukana olevista, Israelin kansalaisoikeutta vailla olevista ja vihollisuuden muurin erottamista ihmisistä; kaikki nämä ilmaisut muuttuvat konkreettisiksi, kun teemme pienen visiitin Jerusalemin temppeliin.

Juutalaiset pyhiinvaeltajat tapasivat veisata virsiä vaeltaessaan Jerusalemiin. Yksi pyhiinvaeltajien virsi on psalmi 84. Siinä matkalainen veisaa: “Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.” (Ps. 84:2)

Veisatessaan Herran esipihoista pyhiinvaeltaja näkee sielunsa silmin tutun temppelialueen.

Temppelialue koostuu useista esipihoista. Ensimmäisenä ja siten kauimpana itse temppelistä, tulijaa tervehtii pakanoiden esipiha. Tätä esipihaa reunustavat Uudesta testamentista tutut pylväshallit. Salomon pylväskäytävässä kirjanoppineet opettavat ja kiistelevät opinkysymyksistä.

Täällä kuultiin myös Jeesuksen opetus Hyvästä Paimenesta. Jeesus julisti olevansa Israelin paimen, joka antaa henkensä lammasten edessä. Jeesus puhui myös siitä, että hänellä tulisi olemaan lampaita juutalaisten lauman ulkopuolella. Edelleen täällä, pakanoiden esipihalla, Jeesus julisti olevansa portti, josta lampaat saavat käydä vapaasti sisälle ja käydä ulos (Joh. 10).

Oletko koskaan ajatellut, missä nämä sanat lausuttiin? Ne lausuttiin pakanoiden esipihalla, toisin sanoen varsinaisen temppelialueen ulkopuolella.

Varsinaiselle temppelialueelle johti pakanoiden esipihalta vain yksi portti. Juutalainen pyhiinvaeltaja tunsi sen nimellä Kaunis portti. Mikä olisikaan ollut kaukaa saapuneelle, hartaalle pyhiinvaeltajalle, kauniimpi näky kuin temppeliin johtava portti? Mutta Israelin Jumalaa etsivälle pakanalle tuo portti ei ollut kaunistus, vaan kauhistus. Sen molemmilla puolilla luki varoitusteksti hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi. Pakana astui tästä portista kuolemanrangaistuksen uhalla.

Palaan vielä Jeesuksen sanoihin.

Salomon pylväikössä kaikui profeetallinen sana. Voin hyvin kuvitella, kuinka Jeesus osoitti sormella Kaunista porttia julistaessaan olevansa lampaiden portti. Hänen kauttaan kaikki lampaat saisivat käydä vapaasti sisälle ja ulos. Vertauskuva hyvästä paimenestä julisti temppelialueen esipihojen, porttien ja erottavien väliseinien kukistumista. Jeesus olisi hyvä Paimen, jonka tarhassa on vain yksi portti, Kristus, ja jonka laumaan kuuluu lampaita yhtä kaikki juutalaisista kuin muistakin kansoista ja heimoista.

Peljättävä seinä

Viittasin edellä psalmiin 84.

Pyhiinvaeltajien virrestä kuulee, kuinka lähellä ja kuitenkin kaukana, hän on Herran alttarista. Näköetäisyydeltä hän voi veisata: “Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.” (Ps. 84:3)

Pyhiinvaelta voi laulaa varpusesta. Hän näkee pääskysen pesän, mutta Herran alttarille hän ei itse pääse.

Temppeli opetti rakenteellaan ja uhrijärjestelmällään kaikille tulijoille, millainen Raamatun Jumala on. Hän on pyhä. Häntä ei lähestytä noin vain. Hän on asettanut temppeliinsä esipihat, muurit ja uhrit. Saarnaa kuunnellessa olet saattanut ajatella, että koko tämä järjestelmä oli ihmisten luokittelemisen ja hengellisen alistamisen väline. Mutta niin ei ollut. Esipihat ja muurit olivat itsensä Jumalan määräämiä suoja-alueita ja suojamuureja. Koko rakennelma muistutti siitä, ettei syntinen ihminen voi suojautumatta ja sovittamatta lähestyä Jumalaa. Pakana ei voi astua Jumalan läsnäoloon muutoin kuin tulemalla liiton kansan jäseneksi. Juutalaisten esipihalla oli turvallista vain, jos oli liitossa Israelin pyhän kanssa. Edelleen pappien esipihalle ja temppelin pyhään, ei ollut asiaa, jos ei kuulunut Jumalan valitsemaan leeviläisten heimoon.

Temppelin sydämessä sijaitsi varsinainen Jumalan läsnäolon paikka. Juutalaiset kutsuivat tätä pimeää kammiota kaikkein pyhimmäksi. Se oli liiton arkin säilystyspaikka. Kaikkein pyhimpään, Jumalan peljättävään läsnäoloon, ihmisellä ei ollut asiaa – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Muistanet, mikä oli tämä poikkeus? Ylimmäisen papin oli kerran vuodessa astuttava kaikkein pyhimpään ja toimitettava siellä kansansa syntien sovitus. Muutoin kaikkein pyhin oli ihmiseltä suljettu.

Saarnatekstistä huomaa, että Jerusalemin temppelin ilmentämä pyhän Jumalan lähestysmisjärjestys oli Paavalille tuttu. Hän osasi kertoa pakanakristityille efesolaisille, mikä oli ollut heidän osansa ennen kuin he olivat tulleet tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. He olivat pakanoiden esipihan väkeä. Kaukana,. Vailla Israelin kansalaisoikeutta. Vailla toivoa.

Kristus, meidän rauhamme

Toivon, että visiittimme temppeliin auttaa sinua ymmärtämään, mitä pitkäperjantai ja Jeesuksen uhrikuolema Golgatan ristillä merkitsee. Kiitos Jeesuksen pystytetyn ristin, kaikki suojamuurit, portit ja erottavat väliseinät Jumalan ja ihmisen väliltä, ovat kaatuneet! Kristuksen uhri pani viralta vanhan liiton uhrilait. Evankeliumeista voit lukea, kuinka temppelin esirippu Jeesuksen kuolinhetkellä repesi kahtia. Paksun villakankaan repeäminen ei ollut sattumaa. Tällä yliluonnollisella tavalla, Jumala ilmaisi ihmiskunnalle, että Hänen pyhä vihansa syntiä kohtaan on nyt sovitettu. Jokaisella, joka tahtoo tulla, on avoin pääsy Jumalan läsnäoloon.

Enää ei ole peljättävää ja hirmuista Jumalaa. Kristuksen tähden sinulla on lepytetty ja armollinen Jumala. Ystävä! Kai sinä tajuat? Kuulut sovitettuun maailmaan!

Se järjestys, jonka turvin Aabrahamin perilliset lähestyivät pyhää Jumalaa, se lakkasi ja lakkeutettiin. Jeesuksen ristin tähden saarnatekstimme avainsana on “rauha”.

Sotatila syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan välillä on lakannut. Kristus on meidän rauhamme Jumalan edessä. Hän julistaa rauhaa yhtä kaikki juutalaisille kuin pakanoillekin.

Mutta tärkeä on ymmärtää sekin, ettei rauhantila koske vain Jumalan ja ihmisen suhdetta. Siitä rauha alkaa. Paavalille on kuitenkin selvää, että rauhantilan on levittävä eteenpäin. Kristuksessa kaatuvat myös synnin vallan pystyttävämät vieroksunnan ja vihollisuuden muurit erilaisten ihmisten väliltä. Galatalaiskirjeestä luemme: “Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:28)

Risti purkaa vihollisuuden Jumalan ja ihmisen väliltä. Risti purkaa vihollisuuden ihmisen ja ihmisen väliltä. Meidän on opeteltava rukoilemaan Isä meidän -rukouksen viides pyyntö kokonaisena. “Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

Ystävä!

Rukoukseni on, että tämä saarna auttaisi sinua ymmärtämään ja uskomaan omalle kohdallesi pitkäperjantain ihmeen. Kristuksen tähden sinulla ei ole syytä toivottomuuteen. Kristuksen tähden sinulla ei ole aihetta ahdistukseen. Kristuksen tähden poissa ovat pelon aiheet.

Sinulla on lepytetty Jumala. Edessäsi avautuu Herran temppelin, taivaan, esipiha. Mutta se on tyystin toisenlainen kuin se, josta sinulle saarnan alussa puhuin. Suljettuja portteja ja erottavia muureja ei ole. Kristukseen kastettuna sinä kuulut Jumalan kansaan, joka on Herrassaan ja Vapahtajassaan yksi. Edelleen: Kuulut kansaan, joka on kutsuttu julistamaan Kristuksen armotekoa kaikille. Ihmisten välillä ei ole erottavia muureja. Jumalan kansan matkasaattoon on jokainen tervetullut. Juuri nyt evankeliumia Jeesuksen sovitustyöstä saarnataan sinulle! Uskothan sen?

Syntisi on sovitettu! Juuri sinä saat uskoa Jeesukseen ja siihen, että olet Jeesuksen tähden pyhä ja puhdas! Menneisyytesi ja nykyisyytesi on puhdistettu. Silmille näkyvä ja silmille näkymätön on puhdistettu. Kristus on rauhasi. Hänen haavansa ovat sinut parantaneet.

Mikset lähtisi tästä hetkestä rauhassa ja palvelisi Herraa ja lähimmäistä ilolla? Aamen.


Julkaistu 29.3.2020