Että he olisivat yhtä

3. sunnuntai pääsiäisestä


Joh. 17:11–17


Miika Nieminen
Sakkeuksen luterilainen seurakunta

I. Yhtä Jumalan nimessä, sanassa ja kirkkaudessa

Evankeliumikohta on Jeesuksen jäähyväisrukouksesta. Tekstimme ei ole Uuden testamentin helpoimpia. Siitä puuttuvat konkreettiset vertauskuvat. Tarinat loistavat poissaolollaan. Aihekin kuulostaa vieraalta. Esimerkiksi Isä meidän -rukousta olisi paljon helpompi selittää.

Monesti jäähyväisrukouksesta tyydytään saarnaamaan pintapuolisesti. Tartutaan ehkä siihen, mikä tuntuu tutulta ja konkreettiselta. Eräs pintaraapaisun aihe on ollut rukouksessa neljään kertaan toistuva Jeesuksen sana: “Että he olisivat yhtä.”

Tästä lauseesta voi saarnata ja on saarnattu, kaikenlaista. Useimmiten se tulkitaan tehtävänannoksi. Ikään kuin olisi kristittyjen vastuulla, että pitävät yhteyttä toistensa kanssa ja että maailmakin huomaa tämän yhteydenpidon. Tällainen pinnallisuus kaventaa Jeesuksen rukousaiheen ihmishankkeeksi, eikä näin suurella asialla ole pelkkänä ihmisten hankkeena tulevaisuutta.

Jos maltamme lukea tekstiä kolme sanaa pidemmälle, kuulemme Jeesuksen rukoilevan: “Että he olisivat yhtä niin kuin mekin.” (Joh. 17:11) Maltti on tässä hyvästä! Tarkemmin katsoen Jeesus rukoilee kristityilleen sellaista yhteyttä, mikä rinnastuu Isän ja Pojan välillä olevaan yhteyteen. Kolme sanaa lisää – ja huomaamme, ettei Jeesus puhu mistään ihmisten varaan rakentuvasta, vaan sellaisesta, mikä on alkuperältään ja luonteeltaan jumalallista. Siis jostakin, minkä Jumala synnyttää ja minkä Jumala ylläpitää uskoviensa välillä.

Mutta nyt on aika sukeltaa pintaa syvemmälle!

Jeesuksen rukouksessa opetuslasten keskinäinen yhteys liittyy kolmeen konkreettiseen asiaan. Niistä ensimmäinen on Jumalan nimi. Jeesus rukoilee: “Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin.” (Joh. 17:11) Toinen konkreettinen asia on Jumalan sana. Jeesus lausuu: “Minä olen antanut heille sinun sanasi… Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.” (Joh. 17:14, 20-21) Kolmanneksi Jeesus puhuu Jumalan kirkkaudesta. Hän sanoo: “Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä niinkuin me olemme yhtä.” (Joh. 17:22)

Nyt nousemme hetkeksi pinnalle ja laskemme saaliin. Sukelluksemme saldo on seuraava. Havaitsimme, että opetuslasten keskinäinen yhteys rinnastuu Isän ja Pojan väliseen yhteyteen, mutta edellytyksenä on se, että he tulevat osallisiksi kolmesta jumalallisesta asiasta: Jumalan nimestä, Jumalan sanasta ja Jumalan kirkkaudesta. Ohi näiden kolmen asian ei ole mitään oikeaa ja todellista kristittyjen välistä yhteyttä.

II. Kuinka Jumala yhdisti Israelin kansan itseensä ja siten toisiinsa?

Vaikka haukkoisit vielä henkeä edellisen sukelluksen jäljiltä, seuraava odottaa jo! On nimittäin sukellettava Vanhan testamentin ja juutalaisen uskontajun lähteille, että ymmärtäisimme Jeesuksen käyttämiä ilmaisuja.

Meille Jumalan nimi, Jumalan sana ja Jumalan kirkkaus tuntuvat vierailta, mutta vanhan liiton juutalaisille ne olivat tuttuja asioita. Heille ne kertoivat Jumalan suurista pelastusteoista. Kuinka Jumala palavassa pensaassa ilmoitti nimensä Moosekselle! Ja kuinka tästä ilmoituksesta käynnistyi tapahtumasarja, jonka myötä erämaassa vaelsi Jumalalle vihitty kansa! Kuin eilisen päivän he muistivat senkin, kuinka Jumala ilmaisi kansalleen kirkkautensa tulen- ja pilvenpatsaassa. Ja kuinka Jumala teki kansan kanssa liiton Siinailla, ja antoi sille lain tauluissa Jumalan sanat. Huomasitko: Jumalan nimi, Jumalan kirkkaus ja Jumalan sana? Ne kaikki ovat juutalaisille tuttuja ja heidän mielikuvissaan ne liittyvät kertomukseen, jota kerrotaan lapsille ja lasten lapsille: kuinka Jumala pelasti kansamme Egyptin orjuudesta ja kuinka Jumala vihki meidät omakseen ja teki meistä yhden, yhtenäisen kansan.

Vielä toinenkin juutalaisen uskontajun peruskuva. Seon Jerusalemin temppeli. Ensimmäinen temppelin valmistui Jerusalemiin kuningas Salomon johdolla. Temppelin vihkiäisjuhlan kuvaus on yksi Vanhan testamentin huikeimpia kohtia. Kiinnitän huomiosi kolmeen yksityiskohtaan. Seremonia alkaa liiton arkin eli Jumalan sanojen kantamisella temppeliin. Arkin kantajia säestää valtava orkesteri ja kuoron psalmisveisuu. Kansan ylistäessä Jumalaa pilvi täyttää temppelin. Papit joutuvat keskeyttämään toimituksensa, koska Herran kirkkaus valtaa temppelin. Sitten seuraa Salomon vihkiäisrukous, jossa vedotaan Jumalan, Daavidille antamaan, lupaukseen: “Sinun poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni.” Kun Salomo päättää vihkijäirukouksensa, tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa polttouhrit ja teurasuhrit alttarilta ja Herran kirkkaus täyttää jälleen temppelin (1. Kun. 8, 2. Aik. 6).

Juutalaisen uskontajun mukaan ei ole kahta sanaa siitä, missä Jeesuksen jäähyväisrukouksen ilmaisut kietoutuvat yhteen. Jumalan nimi, Jumalan sana ja Jumalan kirkkaus ilmensivät temppelissä sitä, että Jumala asuu tässä temppelissä, ja että Jumala pyhittää sen uhripalveluksessa Israelin kansan itselleen pyhäksi pappiskansaksi. Jerulemin temppelissä juutalaiset kohtasivat pyhän Jumalan siten, että heidät puhdistettiin synnistä ja pyhitettiin aina uudelleen Jumalan kansaksi, jonka tehtävä on julistaa Herran suuria tekoja kaikille kansoille.

III. Jeesus – Jumalan temppeli

Nyt palaamme Johanneksen evankeliumiin, mutta emme vielä sen 17. lukuun eli Jeesuksen rukoukseen.

Evankeliumin eräs punainen lanka on ajatus Jeesuksesta temppelinä. Evankeliumikirjan ensimmäisessä luvussa Johannes kirjoittaa: “Sana tuli lihaksi ja “ilmestysmajaili” meidän keskellämme.” (Joh. 1:14) Suomenkielinen Raamattu puhuu tässä kohdassa asumisesta, mutta alkuteksti puhuu telttailemisesta tai ilmestysmajassa asumisesta. Johannes antaa näin ymmärtää, että Jeesuksessa Jumala asui Israelin kansan keskellä samalla tavalla kuin Hän asui sen keskellä ilmestysmajassa ja myöhemmin temppelissä.

Evankeliumin toisessa luvussa Jeesuksen ja temppelin yhteys ilmaistaan vieläkin selvemmin. Johannes raportoi tapauksen Jerusalemista. Jeesus herätti siellä pahennusta väheksymällä temppelirakennusta. Hän oli julistanut: “Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä rakennan sen kolmessa päivässä.” Johannes lisää evankeliumiinsa kirjoittajan näkökulmaa valottavan selityksen: “Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.” (Joh. 2:19–22)

Johannes tahtoo lukijoiden ymmärtävän, että Jeesus toimitti temppelin virkaa Israelin kansan keskellä. Hänessä Jumala ilmoitti kansalleen nimensä. Hänessä Jumala julisti kansalleen sanansa ja hänessä Jumala ilmaisi kirkkautensa.

IV. Kuinka Jumala yhdistää uuden liiton kansan Kristuksessa itseensä ja toisiinsa?

Vielä on kuitenkin epäselvää, kuinka ja miksi Jeesuksen jäähyväisrukous kohdistuu meihin? Kun luet jäähyväisrukousta ajatuksella, huomaat että rukous tulee syvältä sydämestä. Sitä sävyttää huoli. Kuinka heidän käy? Isä pidäthän heistä huolta sen jälkeenkin, kun minä tulen takaisin Sinun luoksesi. Isä, ethän anna työni valua hukkaan! Varjelethan heidät nimessäsi, pyhitäthän heidät sanasi totuudessa, lahjoitathan heille kirkkautesi!

Jotta ymmärtäisimme Herramme sydänääniä ja sitä vakavuutta, joka jähyväisrukouksessa kuuluu, meidän on nyt kysyttävä, missä ja kuinka me, uuden liiton kristityt, tulemme osallisiksi näistä Herramme rukoilemista asioista? Kuinka kolmiyhteinen Jumala ilmoittaa meille nimensä ja kuinka Hän pyhittää meidät sanallaan? Kuinka Hän tekee meidät osallisiksi kirkkaudestaan?

Näihin kysymyksiin löytyy vastaukset Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisistä päivistä. Ristinkuolemansa ja ylösnousemuksen jälkeen Jeesus antoi opetuslapsilleen lähetyskäskyn. Siinä hän asetti pyhän kasteen portiksi Jumalan valtakuntaan. Vanhan testamentin taustaa mukaillen voi sanoa, että pyhä kaste on sinun palava pensaasi, sinun Egyptistä vapautumisesi ja sinun punainen meresi. Kasteessa kolmiyhteinen Jumala ilmoitti sinulle nimensä. Kasteessa hän vapautti sinut synnin, kuoleman ja itsensä perkeleen orjuudesta. Kasteessa hän liitti sinut Jumalan kansaan, joka on kutsuttu vaeltamaan tämän ajallisen elämän erämaan läpi kohti taivaan luvattua maata.

Jokaisessa jumalanpalveluksessa sinut palautetaan tähän elämäsi turmiovalloista vapautumisen hetkeen. Messu alkaa “Isän ja pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Sitä seuraavan synnintunnustuksen ja synninpäästön kautta sinä saat astua yhdessä muun Jumalan kansan kanssa Jumalan pyhän nimen läsnäoloon, sillä Jeesus on luvannut: “Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.

Jumalanpalveluksen raamatunluvussa ja sanansaarnassa tulee kuulua se totuuden sana, jonka Jeesus on saanut Isältään ja jonka Hän on apostoliensa välityksellä meillekin antanut. Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoilee Isältään kolmea asiaa koskien Jumalan sanan saarnaa. Ensinnäkin hän rukoilee, että tämän saanan voimasta yhä uudet ihmiset uskoisivat Jeesukseen Kristukseen. Toiseksi hän rukoilee, että sanan saarna, totuuden sanana, pyhittäisi eli erottaisi Jumalan

lapset synnin turmelemasta maailmasta. Että sanaa saarnattaisiin oikein ja se saisi siten vaikuttaa niinkuin se vaikuttaa. Totuuden sana pyhittää eli erottaa vastaanottajansa tämän maailman otteesta Jumalan omaisuudeksi. Totuutena Jumalan sana tekee valheen, pahuuden ja vääryyden, sanalla sanoen synnin, näkyväksi. Piirtyy esiin ero oikean ja väärän, totuuden ja valheen, Jumalan tahdon mukaisen ja Jumalan tahdon vastaisen välille.

Ystävä!

Älä yhtään ihmettele, jos totuuden sana satuttaa sinua! Totuuden sanan kuulemisesta on aina seurauksia. Ihminen joko tekee parannuksen synneistään, tai sitten hän nousee vastustamaan ja vihaamaan totuuden sanaa. Koska Jumalan sanalla on tällainen omiatuntoja koskettava vaikutus, se ei valu niinkuin vesi hanhen selästä, koskaan kuulijan korvien ohi. Se syyttää rikkojan omaatuntoa ja synnyttää siksi joko halun parannukseen, tai vihan sanan välittäjiä kohtaan. Joku on sanonut, että Jumalan sana on kuin aurinko. Lämmöllään ja valollaan se saa hyvän maan kasvamaan hedelmää, mutta kuivan saven se kovettaa.

Kolmanneksi kuulemme Jeesuksen rukouksesta myös evankeliumin äänen. Herramme pyhitti itsensä uhriksi kaikkien ihmisten tähden. Siksi sinäkin, jotka et ole kaikessa seurannut totuutta, voit tulla Jeesuksen uhrin kautta tulla totuuden pyhittämäksi. Ystävä! Jokainen – aivan varmasti jokainen! – joka tunnustaa syntinsä ja turvautuu Jeesuksen ristintyöhön, saa anteeksi ja hänen hyväkseen luetaan Jeesuksen totuudellinen elämä. Näin syntisestä, mutta Jeesuksen tähden armahdetusta, tulee uskon kautta Kristukseen, totuuden pyhittämä.

Messussa edellä tapahtuva tähtää ehtoollispöytään.

Sanan saarnan jälkeen Jumalan nimen ja totuuden sanan yhteen sitomat kutsutaan ehtoollispöytään, Kristuksen ruumiin ja veren osallisuuteen. Herran pyhä ehtoollinen on ystävät, Kristuksen kirkkauden ateria! Niin kuin Jumalan kirkkaus ilmaisi Vanhassa testamentissa Jumalan läsnäolon, niin ehtoollisleipä ja ehtoollisviini osoittavat Herran pöydässä Kristuksen ruumiin ja veren todellisen läsnäolon. Me saamme käsiimme ja syödäksemme vanhan liiton terminologiaa lainatakseni, “korkeasti pyhää” uhrilihaa. Kristuksen ruumiin nauttiminen pyhittää meidän ruumiimme korkeasti pyhäksi Jumalan edessä. Samoin Kristuksen verellä vihmottu sydän tulee korkeasti pyhäksi. Ehtoollispöydässä toteutuu aina se, mitä Jeesus jäähyväispuheessaan rukoili: Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut, totuuden sanalla yhteen ja yhteiseen uskoon maailmasta erotetut, liitetään Kristuksessa Jumalaan ja toinen toiseensa. “He tulevat yhdeksi niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä.” Ja ehtoollispöydästä heidät lähetetään tähän maailmaan Kristuksen elävistä kivistä rakennettuna temppelinä, että he todistaisivat Jumalan nimestä, julistaisivat Jumalan sanaa ja välittäisivät keskinäisessä rakkaudessa Jumalan kirkkautta – ja että maailma heidän todistuksensa kautta uskoisi.

Ystävä. Päätän siihen, mistä aloitin. Saarnateksti ei ole niitä helpoimpia. Mutta rikas se on. Jos voit painaa mieleesi sen rakkauden, jolla Jeesus rukoilee tässä omiensa puolesta – sinunkin puolestasi! – silloin olet kuullut sen tärkeimmän.

Aamen.