Lähde pulppuaa!

6. sunnuntai pääsiäisestä


Joh. 7:37–39


Miika Nieminen
Sakkeuksen luterilainen seurakunta

I. Välttämätön vesi

Vesi on yleinen vertauskuva Raamatussa. Hengellistä virvoitusta kuvataan arkisella asialla. Ja miksipä

ei? Onhan jano on kaikkien tuntema vaiva ja veden vaikutus ihmiseen, kaikille ilmeinen asia. Jano näännyttää, vesi virkistää.

Muinaisille juutalaisille vesi oli elämän ehto. Tuhansien järvien maan asukkaat eivät tule ajatelleeksi, kuinka muinaiset paimentolaiset huolehtivat veden saantinsa aina etukäteen. Heidän mukanaan kulkivat vesileilit, ja heidän reittinsä oli tarkoin suunniteltu lähteeltä lähteelle. Muutoin erämaasta olisi tullut hautausmaa.

Tämä tausta huomioiden vesi-vertauskuvaan liittyy ilmeinen varoitus. Niin kuin meidän on saatava säännöllisesti vettä, niin on meidän saatava säännöllisesti myös hengellistä vettä selviytyäksemme elämän erämaasta taivaan luvattuun maahan.

Raamatussa vertauskuva vedestä leviää laajaksi viuhkaksi. Toisaalla viitataan Jumalan sanaan. Vedella tarkoitetaan myös pyhää kastetta. Sitten ovat kohdat – kuten päivän evankeliumi – joissa vesi viittaa Jeesukseen ja Pyhän Hengen lahjaan. Ystävä! Ymmärräthän sinä sen, ettei näitä ammennuspaikkoja saa laiminlyödä? Muutoin ruumiimme lepää kerran luvatun maan sijaan hautausmaalla.

II. Lehtimajajuhla

Evankeliumikohta vie meidät juutalaisten lehtimajajuhlaan. Tämä kymmenien, jos ei satojen tuhansien juhlavieraiden kokoontuminen, oli yksi kolmesta juutalaisten vuotuisesta pyhiinvaellusjuhlasta. Jerusalem täyttyi ihmisistä, ja sen lähialue lehtimahjoista. Juhla kesti viikon. Jumalan käskystä ihmiset asuivat tämän viikon lehtimajoissa.

Lehtimajajuhla oli vuotuinen askel Israelin historiaan ja hengellisille juurille. Lapsetkin oppivat, mistä me tulemme ja mikä on meidän tarinamme: Näin isovanhempamme elivät erämaassa; näin – matkalaisina ja vailla pysyvää kotia – ja kuitenkin Jumala piti heistä huolen.

Lehtimajajuhla oli sisällöltään kahtaanlainen. Toiseelta se oli perillepääsemisen ja täyttymyksen juhla. Israel muisti erävaelluksen päättymistä. Me olemme päässeet perintömaallemme! Jumala on siis pitänyt lupauksensa! Toisaalta juhlassa katsottiin myös tulevaisuuteen. Ymmärrettiin se, ettei tämä maailma ja sen pyhä kaupunki, Jerusalem, olisi lopullinen kotimme. Todellinen sapatinlepo ja todellinen kotimaa odottavat jossakin muualla.

III. Uusi huipennus

Nyt tämä juhlaviikko oli lopuillaan. Suuren päätöspäivän juhlallisuuksissa oli kiteytynyt se, mihin kansan perille pääseminen ja toivorikas huominen, perustuvat. Juutalaiset olivat muistaneet erämaavaellusta ja rukoilleet siunausta tulevalle sadolle.

Mutta nyt tähän perinteeseen tulisi muutos!

Päätöspäivänä pappien kulkue ammensi ja kuljetti vettä Siloan lammikosta temppeliin. Perimätiedon mukaan vettä kaadettaessa rukoiltiin sadetta ja muistettiin muun muassa Jesajan sanaa: “Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes. 55:1)

Mutta yhtäkkiä tuttu juhlarituaali keskeytyy! Johannes kirjoittaa: “Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi.”

Todennäköisesti Jeesus keskeytti perinteisen vedenkantorituaalin. Hänellä oli sadetta ja satoa suurempi siunaus tuotavanaan. Ehkä Jeesuksen esiinastuminen oli voimallinen juuri siksi, että voitettava ihmisten huomio. Kaikki keskittyvät ohjelmanumeroon. Nyt ihmisten olisi nähtävä ja kuultava, mihin tämä ikivanha ohjelmanumero viittasi.

Herramme murtautuu juhlallisuuksien keskelle ja niiden keskukseksi. Hän on vuosisatoja jatkuneen perinteen täyttymys. Hän on syntisille todellisen elämän lähde. Hänessä on Jumalan kansan menneisyyden sovitus ja tulevaisuuden sapatinlepo.

IV. Elävän veden lähde

Evankeliumikohdasta luimme: “Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:37)

Suomalainen raamatunkäännös antaa ymmärtää, että elävän veden virta pulppua uskovan sydämestä. Uskon ja kasteen kautta sinäkin olet saanut Pyhän Hengen lahjan. Ja Pyhän Hengen työtä voidaan kuvata elävän veden virtaamiseksi. Onhan kristityn kilvoitus sitä, että vanhan ihmisen jumalattomat elämäntavat haudataan joka päivä, jotta Pyhä Henki saisi vaikuttaa niiden tilalle uutta, Jumalan tahdon mukaista, elämää. Muistatko Paavalin opetuksen galatalaiskirjeestä? Paavali kirjoittaa: “Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irtaus, epäjumalanpalvelus”, ja niin edelleen. Edempänä Paavali jatkaa: “Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys”, ja niin edelleen. Lue lisää galatalaiskirjeestä!

Elävän veden virta voidaan ymmärtää näin. Se on Pyhän Hengen työtä ihmisessä, ja siten ihmisen sisimmästä pulppuavia hengen hedelmiä.

Mutta on toinenkin mahdollisuus! Keskitymme siihen nyt kahdesta syystä. Ensinnäkin toinen tämä toinen käännösmahdollisuus jää suomalaisessa raamatunkäännöksessä pimentoon. Toiseksi se saa meidät etsimään elävän veden virtaa muualta kuin ihmisestä. Jeesuksen sanat voidaan kääntää niin, että elävän veden virran kuullaan pulppuavan itsensä Jeesuksen sisimmästä.

Tällainen käännös eroaa radikaalisti siitä, mihin olemme tottuneet. Se suuntaa huomiomme – ei enää kristittyyn, eikä kristityn elämässä tapahtuviin myönteisiin muutoksiin, vaan – Jeesukseen. Ja vieläpä Golgatalle.

Jeesuksen sanat hänen sisimmästään pulppuavista elävän veden virroista voidaan liittää hänen Golgatalla puhkaistuun kylkeensä. Mitä oikein tarkoitan? Sama Johannes, joka tallensi tänään luetun evankeliumikohdan, kirjoittaa tulevien sukupolvien luettavaksi myös yksityiskohdan Jeesuksen kuolinhetkestä. Ristin juurella olleena Johanneksen silmiin näky Jeesuksen veltoksi valahtaneesta ruumiista ja siitä, kuinka roomalaisen sotilaan keihäs upposi tämän ruumiin kylkeen. Näin sotilaat varmistivat kuoleman. Johanneksen sanat, “ja heti vuoti siitä verta ja vettä”, eivät jääneet kirjoittajan mieleen vain biologisena faktana. Johannes palaa tämän tilanteen hengelliseen puoleen myöhemmin seurakuntakirjeessään. Hän kirjoittaa:“Sillä kolme on, jotka todistavat; Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.” (1.Joh. 5:7–8)

Tänään kuultu julistus “hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat”, voidaan siis liittää Jeesukseen ja hänen kylkihaavastaan vuotaneeseen hengen, veden ja veren virtaan.

Ystävät! Jos hyväksymme tämän jälkimmäisenkin käännösvaihtoehdon, johtopäätös on yksinkertainen. Lehtimajajuhlassa kuultiin evankeliumia Jeesuksessa avatusta elämän lähteestä. Syntisen ja kilvoituksessaan kompastelevan kristityn kannalta tämä on riemullista. Jeesus ei julista vain Pyhän Hengen vaikutuksia uskovan sisimmässä, vaan yli kaiken Jeesus julistaa kylkihaavastaan pulppuavaa elävän veden lähdettä. Pääsiäisen jälkeisenä seurakuntana meidän on helpompi ymmärtää tämä jälkimmäinen vaihtoehto. Se julistaa sinullekin Kristuksen ristinkuolemaa todellisena uuden elämän lähteenä. Se julistaa Kristuksen ristiä lähteenä, josta syntien anteeksiantamuksen elävä vesi, ehtymättömästi vuotaa kolmessa muodossa. Henki todistaa sinulle Jumalan pelastustyön täyttymystä Raamatun sanassa. Vesi todistaa sinulle syntien anteeksiantamusta ja Jumalan lapsen oikeutta kasteessa. Veri todistaa sinulle lunastushintasi riittävyyttä pyhässä ehtoollisessa.

V. Jos joku janoaa

Elävää vettä on siis tarjolla!

Mutta kuuntele vielä hetki. Jeesus osoittaa julistuksensa tarkoituksella tarkkaan osoitteeseen. Suoraksi ojentautuneena, kaikkien huomion hankkineena hän huutaa: “Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni.”

Ystävät. Tässä kutsussa kerrotaan, keille evankeliumin hyvä uutinen ja kutsu syntien anteeksiantamukseen osoitetaan. Kuulihan: “Jos joku janoaa.” Kutsua ei esitetty vettä kantaville papeille. Kutsua ei esitetty paikalle suurin joukoin kokoontuneille fariseuksille. Kutsua ei esitetty hurskaille pyhiinvaeltajille. Kukaan ei voi omia tätä kutsua itselleen.

Ja huomaathan, ettei kutsusta liioin rajattu pois paikalta runsain joukon puuttuneita publikaaneja, eikä muitakaan syntisiä! Kutsuja ei ilmoittanut, että tänä vuonna pyhiinvaelluksen laiminlyöneitä ei kutsuta. Hän ei ilmoittanut, että täällä viikolla saastaisuutensa vuoksi juhlilta estynyttä ei kutsuta.

Jotain suurta Jeesuksen rakkauden syvyydestä kertoo se, että kutsu ulotetaan kaikille. “Jos joku jonoaa.” Se, joka ei katso tarvitsevansa tätä kutsua, kutsutaan kaikesta huolimatta. Se, joka kokee olevansa liian huono tulemaan, kutsutaan siitä huolimatta. Ylimieliset, alamittaiset ja keskinkertaiset – kaikki! – kuuluvat evankeliumin kutsun piiriin. Juuri sinulle on valmistettu Jeesuksessa syntien anteeksiantamus, uusi kristityn elämä ja paikka taivaassa. Juuri sinua varten Jeesus tuli. Juuri sinut hän tahtoo omakseen.

Miksi uskoisit ääniä, jotka vakuuttavat, ettei minun kannata, tarvitse tai sallita vastaanottaa tätä? Tällaiset kuiskaukset ovat paholaisen kutsuja, sillä kaikki tarvitsevat Jeesusta, eikä kukaan täytä näin suuren vieraan vastaanottamiseen vaadittuja mittoja. Vanhan määritelmän mukaisesti armo on yksinkertaisesti: Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Ystävä: sinun osaksesi.

Aamen.


Julkaistu 24.5.2020