Maailman suurin aarre

2. sunnuntai helluntaista


Matt. 13:44–46


Jukka Peranto
Pyhän Marian luterilainen seurakunta

Kaksi taulua

Päivän evankeliumista löydämme kaksi kuvaa, kaksi taulua, joilla on sama nimi. Molempien taideteosten alapuolella on kyltti: Maailman suurin aarre.

Nimet ovat kyllä mahtipontisia, mutta kun katsot itse tauluja, huomaat pienen ristiriidan. Nimi ei näytä istuvan ainakaan toiseen tauluista millään tavalla, ja toinenkin taulu kätkee sisäänsä pienen salaisuuden, joka saa teosta ihailevan hämmästyksiin.

Ensimmäisessä taulussa on pelto – aivan tavallinen, hieman savinen pelto. Yrität katsella, mistä taulu on saanut nimensä: Maailman suurin aarre. Pelto ei näytä ihmeelliseltä eikä se näytä edes suurelta.

Peltoon kätketty aarre

Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo, että taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi. Nyt taulun nimessä alkaa olla vähän enemmän mieltä. Aarre on peltoon kätketty aarre. Se on avoin ja kaikkien nähtävissä, mutta silti salattu.

Ei vaadi kovinkaan kummoisia teologian opintoja päättelemään, mikä Raamatussa on tuo taivasten valtakunta, tuo kätketty aarre. Kuten eräässä Luterilaisten virsien iltavirressä (virsi 888) lauletaan, “On kaunein koru, suurin aarteeni maan päällä Herra Jeesukseni.” Raamatun puhe Jumalan valtakunnasta tai taivasten valtakunnasta on aina kaikessa yksinkertaisuudessaan puhetta Jeesuksesta Kristuksesta. Näin on tässäkin vertauksessa.

Jeesus on kuin peltoon kätketty aarre. Ihmissilmin näemme vain multaa ja savea. Päällisin puolin ei mikään vaikuta arvokkaalta ja taivaalliselta. Päinvastoin, peltohan on jotain hyvin arkista ja tietenkin hyvin maallista.

Mutta tämä pelto pitääkin sisällään maailmaan suurimman aarteen, joka on kaikkia muita aarteita kalliimpi. Siellä se on, todellisesti ja varmasti, kätkettynä multaan.

Ulkopuolisin silmin aarteen löytäneen miehen toiminta näyttää oudolta. Miltä tuntuisi olla tuon pellon omistaja, kun hän saa käsittämättömän suuren tarjouksen pellostaan aivan tuntemattomalta mieheltä. Pellon hinnasta ei neuvotella, mies ei kysele paljonko pelto maksaa ja yritä tingata hintaa alas, vaan hän lyö heti kaiken omaisuutensa pöytään. Tyhmähän ei ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa, ja tämä on valmis maksamaan kaiken pyytämättä. Sen lisäksi, että tämä tuntematon antaa kaiken omaisuutensa, hän on vielä suunnattoman iloinen tehdessään niin. Ja niin hän saa aivan liian kalliilla tuon aivan tavallisen pellon itselleen. Kenen tahansa mielestä tällainen käytös olisi hullua.

Mutta tuskinpa tuo mies oli yhtään sen hullumpi kuin ne kaksitoista miestä, jotka 2000 vuotta sitten luopuivat kaikesta ja lähtivät seuraamaan erästä saarnamiestä Galileasta. Ja tuskin vertauksen mies oli yhtään sen hullumpi kuin tuo saarnamies itse, Jeesus Kristus, joka väitti olevansa Jumalan Poika. Kuvittele, jos olisit tuntenut Jeesuksen lapsesta asti – jos hän olisi ollut sinulle se tuttu naapurin puusepän poika! Kyllähän hän oli aina kiltti ja kohtelias eikä puhunut koskaan pahaa, mutta hänkö Jumala? Että Jumala asuisi täällä noin vain ihmisten keskellä pienen pienessä Nasaretin kylässä? Että Jumala olisi raksalla töissä, rakentamassa taloja ja huonekaluja ja mitä nyt Jeesus rakennusmiehenä rakensikaan? Että Jumala viettäisi aikaa oppimattomien kalastajien parissa? Että Jumala eläisi täällä meidän kanssamme kaiken inhimillisen hädän ja pahuuden keskellä? Hullultahan se kuulostaa.

Ja sen mukaisestihan Jeesukseen ja hänen opetuslapsiinsa suhtauduttiin. Jeesus oli kuin peltoon kätketty aarre. Kun Jeesus sanoin ja teoin osoitti olevansa Jumalan Poika, opetuslapset näkivät edessään suuren ja kallisarvoisen aarteen, mutta muut näkivät vain savisen pellon. Jumalan valtakunta oli kaikkien silmien edessä nähtävillä, mutta joillekin se pysyi silti kätkettynä.

Mutta jotkut löysivät tuon aarteen, muutkin kuin nuo kaksitoista miestä. He katsoivat mullan ja saven alle, ja löysivät omakseen jotain, mitä eivät olisi ikinä uskoneet löytävänsä. Näin tapahtui koko Jeesuksen julkisen toiminnan ajan, ja se jatkui vielä ristillä, ja varsinkin siellä. Runneltu, verinen, ristiinnaulittu, jumalanpilkasta tuomittu mies näytti kaikelta muulta kuin todelliselta Jumalalta. Hän oli maahan revitty, pilattu ja hylätty pelto monien silmissä. Hänelle naurettiin ja häntä pilkattiin. Mutta silti muutamat näkivät, kuka hän todella oli. He näkivät Jumalan kirkkauden, he näkivät Jumalan valtakunnan. He näkivät aarteen, Jeesuksen Kristuksen, korotettuna heidän silmiensä edessä. He näkivät ristissä valtaistuimen, he näkivät tuomiossa Jumalan rakkauden. Tämän kaiken näkivät Johannes ja Maria ristin juurella, ristin ryöväri Jeesuksen vieressä ja sadanpäämies teloituspaikalla. He kaikki näkivät maailman suurimman aarteen siinä, missä muut näkivät vain pahaisen pellon.

Jeesus ihmisten silmin

Ja rakas kristitty, ei tilanne ole Jeesuksen päivistä muuttunut. Edelleen monet katsovat ihmetellen ja päätään pudistellen, kuinka joku voi oikeasti uskoa johonkin Jeesukseen. Kuinka voi olla, että jotkut ihan vapaaehtoisesti saapuvat sunnuntaisin kirkkoon kuuntelemaan jonkun papin pitkiä saarnoja, laulamaan niitä Jeesus-lauluja ja syömään pientä leivänpalaa ja juomaan viiniä. Mutta he näkevätkin vain pellon.

Mutta kristityt näkevät tuohon peltoon kätketyn aarteen. Aarteen, joka on kaikkea muuta kalliimpi ja ihanampi. Ja kun kristityt ovat kerran tämän aarteen omakseen saaneet, he eivät siitä luovu. He vaalivat sitä, pitävät siitä kiinni, ja he kätkevät sen — eivät siksi, etteivät muut löytäisi, vaan siksi, että he itse tietäisivät missä se on. Sana Jeesuksesta Kristuksesta kätketään, niin että se on suussa ja sydämessä, se kulkee mukana kaikkialle.

Kristityt antavat ajastaan ja he antavat rahoistaan, vaikka se maailman silmissä näyttää turhalta. Ja he tekevät sen jopa ilomielin ja vapaaehtoisesti. Kuin hullu mies, joka maksaa liikaa pellosta.

He tietävät, että Jumalan valtakunta on täällä, että Jeesus Kristus on täällä, todellisesti mutta salaisesti. Hän saapuu luoksemme ja me löydämme hänet sanasta ja sakramenteista. “Sanat ovat vain sanoja, vesi on vain vettä ja leipä ja viini ovat vain leipää ja viiniä”, huutavat ne, jotka eivät näe muuta kuin pellon, mutta sana, vesi, leipä ja viini kätkevätkin sisäänsä Jumalan valtakunnan, Herran Jeesuksen Kristuksen. Hulluahan se on väittää, että sanoja kuulemalla saadaan synnit anteeksi eikä hyviä tekoja tekemällä. Hulluahan on ajatella, että vesi voisi ketään pelastaa iankaikkiseen elämään. Ja hulluahan se on väittää, että leivässä ja viinissä ihminen ei ainoastaan kohtaa vertauskuvallisesti vaan suorastaan saa itselleen aivan todellisesti taivaan ja maan Herran. Mutta tämä onkin peltoon kätketty aarre.

Nyt kun katselemme taulua tarkemmin, voisimme todeta, että nimi on kyllä osuva. Mutta ehkä joku toinen nimi voisi avata taulun sisältöä paremmin. Ehkä se voisi olla esimerkiksi “Jeesus ihmisten silmin.”

Kallisarvoinen helmi

Mutta entäpä se viereinen taulu? Tässä taulussa alkuperäinen nimi ja kuva täsmäävät paljon paremmin. Kuvassa näkyy kaunis, virheetön, täysin pyöreä ja kirkkaana hohtava helmi. Sen kyllä ymmärtää, miksi joku kutsuisi tätä nimellä “Maailman suurin aarre.”

Mutta tarvitseeko tätä kuvaa selittää enää tuon ensimmäisen taulun jälkeen. Ilman muuta taivasten valtakunta, Jeesus Kristus, on kuin tuo kallisarvoinen helmi, jonka mies löysi, ja jonka jälkeen mies myi kaiken omaisuutensa ja osti tuon yhden helmen itselleen. Sama tarina, eri kuva, eikö niin?

No itse asiassa ei.

Kuuntelepa tarkkaan, mikä tässä jälkimmäisessä vertauksessa on tuo taivasten valtakunta. Eli kuka tässä on Jeesus Kristus.

“Taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsii kalliita helmiä.” Kuulitko, mitä Jeesus sanoi? Valtakunta on kauppias, joka etsii, ei helmi, joka löydetään. Jos ensimmäisessä kuvassa Jeesus oli se peltoon kätketty aarre, joka löydettiin, jälkimmäisessä kuvassa Jeesus on se, joka etsii — ei aarretta — vaan helmeä.

Jeesus on se, joka löytää tuon täydellisen, kauniin ja kallisarvoisen helmen. Jeesus on se, joka myy kaikkensa saadakseen tuon yhden helmen itselleen.

Mutta mikä sitten on tuo helmi? Mikä on ollut sen arvoista, että Jeesus on luopunut omastaan ja antanut kaikkensa sen puolesta? Mikä on saanut Jeesuksen jättämään kaikki taivaan holvit ja aarteet tämän vuoksi? Tuo helmi on synteihinsä kuollut, kadotukseen matkalla oleva, pyhyytensä menettänyt, turmeltunut ja Jumalaa vihaava ja pakeneva ihminen. Tuo helmi olet sinä.

Sinunkin tähtesi Jeesus on vapaaehtoisesti luopunut kaikesta. Sinun tähtesi hän on jättänyt taivaan kirkkauden ja astunut alas ja syntynyt ihmiseksi. Sinunkin tähtesi hän on tullut ihmisten pilkkaamaksi ja hylkäämäksi, aarteeksi, jota ei tunnisteta, pelloksi, josta ei välitetä. Hän suostui kaikkeen tuskaan ja vaivaan ja piinaan ja hän on kärsinyt ristillä kaikki helvetin kauhut ja Pyhän Jumalan pyhän vihan, koska sinä olet hänen silmissään kallisarvoinen, täydellinen ja virheetön helmi. Sinua, jossa ei ole mitään rakastettavaa, hän on rakastanut enemmän kuin itseään. Sinä, jonka et ole minkään arvoinen, hän on lunastanut ja ostanut omakseen ja voittanut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan. Tuo helmi olet sinä.

Ihminen Jeesuksen silmin

Nyt kun tiedät, mistä taulu kertoo, huomaat kenties pienen ristiriidan. Kuvassa on tuo kallis, kaunis ja virheetön helmi, mutta et tunnista itseäsi siitä. Melkein mikä tahansa sopisi paremmin kuvaan, kuin tuo helmi. Vaikkapa puhkiruostunut, jalkoihin tallattu, jätekasan päällä lojuva säilykepurkin puolikas.

Mutta rakas kristitty, katso taulun nimeä. Maailman suurin aarre. Mutta kenen näkökulmasta? Sinunko? Ei, vaan Jeesuksen. Kuva kertoo siitä, miltä sinä näytät Jeesuksen silmin, ja hänelle sinä et ole mikään unohdettu, vähäpätöinen, kaatopaikalle joutava roska, vaan kallis ja täydellinen helmi. Sen tähden nimi ja kuva sopivat yhteen. Mutta jos haluat, voit tämänkin taulun nimetä uudestaan. Jos ensimmäisen taulun uudeksi nimeksi sopi “Jeesus ihmisen silmin”, tämän taulun nimi olkoon: “Ihminen Jeesuksen silmin.”

Hän on tehnyt kaikkein käsittämättömimmän teon ja tekee sen edelleen saapuessaan tänne ihmisten keskelle - aarteeksi keskelle peltoa. Hän saapuu, pesee syntisiä puhtaiksi synneistään ja rikoksistaan kastevedessä, hän saapuu, antaa sanassaan anteeksi pahat tekomme ja rikkomuksemme, hän saapuu ja ruokkii vanhurskauden nälkäiset omalla ruumiillaan ja juottaa vanhurskautta janoavat omalla verellään, tehdäkseen jotain vielä käsittämättömämpää: korottaakseen ja kirkastaakseen meidät, saattaakseen meidät iankaikkiseen iloon ja lepoon. Ei hän heitä sinua pois kuin turhaa roskaa vaan hän pitää sinusta huolta ja vaalii sinua kuin kaikkein kalleinta asiaa maailmassa. Herra Jeesus ei mitään muuta tahdokaan niin paljon, kuin että sinä olet hänen omansa ja pysyt hänen omanaan. Ja hän olisi sinun. Kätke tämä aarre sydämeesi ja omista se. Ymmärrä, että kaikki, mitä kuulet evankeliumeissa Jeesuksen tekevän, hän tekee tuon kallisarvoisen helmen, sinun puolestasi. Sinä saat lukea aivan jokaisen evankeliumin lupauksen ja saat lukea aivan jokaisen Jeesuksen tekemän teon ja sanoa sen jälkeen, että tämän Jeesus lupasi minulle ja tämän Jeesus teki minun puolestani, koska minä olen hänelle kallisarvoinen helmi. Ja jos et heti messun jälkeen jaksa koko Uutta testamenttia lukea katsoaksesi, mitä kaikkea Jeesus on sinun puolestasi tehnyt, kertaa edes päivän virsi. “Kenen asumus on taivaassa, silti nukkunut on tallissa?” “Kuka erämaassa paastoten kesti houkutukset kiusausten?” “Kuka janoiselle kaivolla, vettä elävää voi tarjota?” “Kuka piikkikruunu otsallaan kuoli voittaaksensa kuoleman? " “Kuka taivaaseen on lähtenyt, silti kanssamme on täällä nyt?” Vastaus kaikkeen: rakas Jeesus tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi. Aamen.


Julkaistu 14.6.2020