Sanan ääreen


Jukka Peranto

Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään: “Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17). Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä merkitystä sillä on kristityn uskonelämän hoitamiselle.

Usko ja elämä

Edellä lainatussa Roomalaiskirjeen kohdassa apostoli Paavali paljastaa, mikä on uskon lähde. Tämä opetus ei kaikilta osin sovi yhteen meidän arkikokemuksemme kanssa. Meillähän on hyvin usein mahdollisuus päättää, mitä me uskomme ja kehen me luotamme. Esimerkiksi meidän aikanamme on puhuttu jo pitkään informaatiotulvasta, ja sen vuoksi on peräänkuulutettu medialukutaitoa ja ‑kriittisyyttä. Muutaman napin painalluksen takana on lähes rajaton määrä väitteitä, jotka eivät kaikki voi olla totta samaan aikaan. Siksi kriittinen ja vastuullinen median käyttäjä tutkii ja tarkastaa lukemansa, ja niiden perusteella päättää, mitä kannattaa uskoa ja mitä ei.

Usko Jumalaan on kuitenkin toisenlaista uskoa, kuin usko ihmisiin tai ihmisten sanomisiin. Se on uskoa, joka ei synny ihmisen vaikutuksesta. Ihminen voi kyllä arvioida ja tutkia, mutta hän ei voi päättää uskoa Jumalaan. Paavalin mukaan uskon lähde on ihmisen ulkopuolella: Usko tulee Kristuksen sanan kautta.

Paavali ei kuitenkaan opeta uskon syntymiselle tai tulemiselle mitään aikamääreitä tai muitakaan rajoja. Usko ei synny vain kerran, vaan se syntyy – tai paremmin sanottuna usko tulee tai virtaa – Kristuksen sanasta jatkuvasti. Uskon jatkuvaa tulemista ja saamista on hyvä verrata syömiseen tai hengittämiseen: Me emme syö vain kerran tai hengitä vain kerran, vaan me jatkuvasti tarvitsemme ilmaa, jota hengittää, ja ruokaa, jota syödä(jotka molemmat ovat Jumalan hyviä lahjoja meille), jotta pysyisimme hengissä. Samoin on uskon kanssa. Kristuksen sanan kautta usko virtaa meihin jatkuvasti, jotta pysyisimme hengellisesti elossa. Sekin on Jumalan hyvä lahja.

Samoin meitä opetetaan Katekismuksessakin:

Minä uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesuksen Kristukseen enkä tulla hänen luoksensa, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin kautta, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa.

Vähä katekismus, 3. uskonkohdan selitys

Selityksen alku sisältää Paavalin ajatuksen uskon lähteestä. “Minä uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesuksen Kristukseen…” Ja selityksen loppuosa alleviivaa uskon saamisen ja ylläpitämisen jatkuvaa työtä. Pyhä Henki mielellään lahjoittaa uskon meille, ja sen hän jatkuvasti tekee sanansa kautta ja samoin hän jatkuvasti pitää uskoamme yllä. Ellei Pyhä Henki olisi lepäämättä työssään, ei usko voisi lainkaan syntyä eikä pysyä yllä.

Mistä löydän Kristuksen sanan?

Kristuksen sana, josta Paavali roomalaiskirjeessä puhui, tarkoittaa sekä sanaa Kristuksesta sekä kaikkea, mitä Kristus on sanonut niin Vanhassa kuin Uudessakin testamentissa. Toisin sanoen, usko syntyy Raamatun ja sen saarnan kautta!

Siksi Pyhän Hengen ensisijainen paikka synnyttää uskoa on siellä, missä sanaa luetaan ja saarnataan, eli Kirkossa. Siellä, missä kristityt kokoontuvat yhteen vastaanottamaan sanaa luettuna, saarnattuna sekä veteen, leipään ja viiniin liitettynä, eli pyhässä kasteessa ja Herran pyhässä ehtoollisessa. Näin sanan ja sakramenttien kautta Pyhä Henki kokoaa kristityt yhteen Kristusken ruumiiksi, seurakunnaksi.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö Pyhä Henki voisi toimia muuallakin, kuin seurakunnan julkisessa jumalanpalveluksessa. Tietenkin Hän voi! Ja toimiikin. Mutta Pyhän Hengen väline – sana – on edelleen sama. Raamatun ja sen saarnan kautta Pyhä Henki tekee työtään myös silloin, kun olemme kodeissamme ja omissa oloissamme.

Siksi, varsinkin niinä aikoina, kun seurakunnan julkinen kokoontuminen ei ole mahdollista, on jokaisen kristityn tärkeää olla itsekseen sanan ääressä: lukea Raamattua sekä lukea ja kuunnella sananselityksiä ja hartauksia. Se on hyvää ja tarpeellista matkaevästä siihen asti, kunnes seurakunta voi taas yhtenä perheenä kokoontua Jumalan sanan juhla-aterialle sanan ja sakramenttien ääreen.

Apua sanan nälkään

Tässä muutamia vinkkejä sanan äärellä olemiseen:

  • Ennemmin vähän ja jatkuvasti, kuin paljon mutta harvoin. On helppoa aloittaa Raamatun lukeminen täynnä tarmoa ja lukea pitkiä pätkiä yhdeltä istumalta, mutta vielä helpompaa on parin päivän jälkeen jättää lukeminen väliin ja todeta, että edellisinä päivinä on varmasti luettu tarpeeksi. Siksi on parempi lukea lyhyempiä pätkiä kerralla ja mietiskellä niitä. Alkuinnostuksen jälkeenkin on helppo pitää periaatteesta kiinni ja lukea “vain yksi luku” tai “vain muutama jae” kuin “vähintään viisi lukua” tai “yksi lyhyt kirje.”

  • Aloita kevyesti. Tarkoituksena ei ole aloittaa “Raamattu läpi vuodessa”-projektia. Moni kristitty on päättänyt lukea Raamattua säännöllisesti aloittaen aivan ensimmäisestä Raamatun kirjasta. Tätä hurskasta innostusta on jatkunut aina 1. Mooseksen kirjan 4. lukuun asti. Sitten onkin tullut vastaan ensimmäinen Raamatun monista sukuluetteloista (1. Moos. 5.), ja lukuinnostus on sammunut tyystin. Kyllä sukuluetteloilla on oma tarkoituksensa ja arvonsa, mutta niihin kannattaa palata vasta myöhemmin, kun Raamattu on tullut vähän tutummaksi. Tässä muutama nyrkkisääntö, joilla välttää edellä mainitut sudenkuopat:

    1. Lue ensi Uusi testamentti, sitten vasta Vanha testamentti.
    2. Lue Uudesta testamentista ensin evankeliumit, sitten vasta kirjeet. (Ilmestyskirja on syystä Uuden testamentin viimeinen kirja).
    3. Lue Vanhasta testamentista ensit psalmit.
  • Käytä raamatunlukuohjelmaa. Olen laatinut tulostettavan ohjelman, johon on merkitty erikseen Uuden testamentin jokainen luku. Tällä ohjelmalla voit lukea Raamattua itsellesi sopivaan tahtiin (esimerkiksi yksi luku päivässä) ja samalla merkitä kynällä edistymisesi. Ohjelman löydät täältä.


Julkaistu 2.4.2020